In the middle of Snowhere, where every turn is a sign of fear

Seuraava rypistys on taas matkan takana - paikassa, jossa ainakin meidän sakkimme viihtyy. Jotain maagista on siis Sallassa, itärajan kunnassa ja pakkasennätysten Eldoradossa, Naruskassa. Suomen yhdessä parhaimmista laskukohteista - huom sanamuoto, täällä ei turisti laske kuuden minttukaakaon jälkeen jälkikasvun päälle eikä hissijonoja juurikaan tunneta.

Vuosi sitten valmistauduimme pikkujunnujen SM-kisoihin juuri Sallassa, jossa Erika kehitti mahtavan suurpuikkakunnon. Sillä treenivauhdilla olisi isompien tyttöjenkin sarjassa oltu palkinnoilla.

Toinen hauska anekdootti Sallaan liittyy suksien huoltoon. Sallassa laskettiin tuolloin nopeuslaskun Eurooppa-cuppia, lajia, joka oli kuuminta hottia 80-luvulla. Itsellä oli pääasiassa ilo laittaa suksia yhdessä Ruotsin joukkueen kanssa rinta rinnan 124 cm puikkasuksea ja 242 cm:n sukkapuikkoa (lue=nopeuslaskusuksi). Sukkapuikko vertailu herätti hilpeyttä, mutta kuitti tuli suoraan vastaan:'Every Turn is a Sign of Fear!'

Rukan avajaiset

Muiden juhliessa avajaisia tai seuraamassa puikkacupin avajaisia Levillä, junnuporukkamme piti tiiviin vapaalaskuleirin Rukalla. Tarkoituksena oli puikkasuksella hakea tuntumaa ja leikkaavaa käännöstä tulevaa talvea ajatellen. Tavoitteeseen onnistuttiin, kaikkien lasku koheni silmissä.

Hyvää oli myös se, ettei lähdetty liian vaikeaan rinteeseen ja kovaan vauhtiin, vaan peruslaskusta pyrittiin karsimaan virheitä ja saamaan painetta suksen kärkeen.

Tästä onkin sitten hyvä suunnata kohti seuraavia leirityksiä - seuraavana on vuorossa suurpuikkaleiri Sallassa. Luultavimmin aloitetaan suurpuikkavapaalla ja siirrytään baanalle. Audi-ikäiset P mukaanlukien aloittaa suoraan tekniikkaradalla - pyrkien kuitenkin varomaan liiallista kepin juureen laskua.

Salla on muutenkin hyvän fiiliksen paikka - erämaan tuntua, ruuhkattomat mäet ja muutenkin leppoisaa eloa.

Tux II

Seuran järjestämä Hintertuxin leiri lokakuun lopulla (vko 43) onnistui järjestelyiltään mainiosta. Majoitus oli mainio - voin vain suositella Landhaus Gudrunia järjestelyistä ja lämpimästä vastaanotosta, puhumattakaan Gudrun aamiaisista, todellista asiakaslähtöisyyttä.

Ennakkoon meitä oli varoiteltu ratavuorojen saamisen vaikeudesta. Kuri on tiukkaa saksankielisellä alueella eikä säätämistä sallita. Olin kuitenkin hyvissä ajoin informoinut hissiyhtiötä ja rinnepäällikköä vierailustamme sekä toimittanut leirisuunnitelman (saksaksi). Meille kaikki siis järjestyi hyvin.

Leirin aloitus tapahtui vapaalaskulla - tavoitteena saada hyviä käännöksiä ja tuntumaa sukselle. Seuraavan päivän sankka sumu muutti laskemisen hieman vaaralliseksikin. Näkyvyyden ollessa n 20 m on jäätiköllä oltava erityisen varovainen. E eksyi sumussa, mutta neuvokkaasta löysi takaisin oikealle polulle - säikähdys oli melkoinen ja pieni paniikki iski puseroon.

 

Sankkaa sumua seurasi todellinen lumimyrsky - Schnee Chaos in Tirol - kirjoittivat lehdet. Ylös tuli n. 80 cm lunta ja alas laaksoonkin n. 20 cm. Ohjelmassa ollut loivemman rinteen vapaalasku- ja ratatreeni jouduttiin perumaan. Pakollinen lepopäivä aikaistui ja muutti muotoaan uintireissuksi Mayrhofeniin ja lumessa telmimiseen...

Koska luntu tosiaan tuli mittavasti jäätikölle eikä rinteitä voitu ajaa, pääsivät juniorit kokemaan jotain uutta. Merkityillä rinteillä n. 70 cm syvää lunta kisapuikkareilla - kokemus, joka varmasti jää mieleen. Laskeminen syvässä lumessa on raskasta, mutta varmasti kehittää suksella oloa.

Runsaan lumentulon toinen haittapuoli tuli esiin siinä, että ratapohjat muuttuivat pehmeiksi. Niinpä kahtena seuraavana päivänä rata meni kuopalle melko nopeasti. Lisäksi pienimmille laskijoille rata oli ehkä liian vaativassa paikassa.

HySS team - Hintertux 2010 - tauko takana, päivän 2.treeni edessä

Säille siis ei voitu mitään, mutta reissu oli upea ja järjestelyt toimivat mainiosti. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä kohti seuraavia leirityksiä Rukalle ja Sallaan...

Leirien jälkeen - Bye Tux

Tehotytöt kävivät syyskuun lopulla pikaisella leirillä Hintertuxissa osana toisen seuran pidempää leiriä. Muiden laskettua edeltävän viikon tekniikka- ja rataharjoitteita, pääsivät tytöt suoraan baanalle Super-G:tä laskemaan.

Hintertux - syyskuu 2010

Suurpuikkareilla laskien kyyti on hieman kylmää, joten seuraavaksi päiväksi tarvittiin lainaan pidemmät sukset, kellolla mitaten meni kuitenkin kohtuullisesti.

Leiripäivät ovat tyypillisesti tiiviitä. Myös täällä noustiin aikaisin, jotta päästiin ala-aseman ryysikseen ajoissa ja siten aloittamaan harjoitteet jäätiköllä ajoissa. Leirin paras anti oli luultavimmin lumituntuman hakeminen ja ratalaskun perusteiden ylläpitäminen, kovin paljoa uutta ja suurta toistomäärää ei haettu tältä.

Meidän majoituksessa oli tällä kertaa puolihoito, joten saatoimme nauttia valmiin pöydän eduista ja iltapäivän uima-altaan käytöstä. Myöskin säät suosivat tätä leiritystä - ylhäällä pikkupakkanen ja kova rinne - alhaalla laaksossa lähes kesäiset säät.