Mölltalissa...

Ravintolan ikkunan läpi

Mölltalin leiri alkoi hienoissa merkeissä aurinkoisessa kelissä. Tarkoituksena laskea runsaasti taito- ja tekniikkaharjoitteita. Tähän Möllin jäätikkö soveltuu oikein hyvin, pituutta riittävästi ja pudottaa sopivasti. Toiseksi, jäätikkö ei ainakaan tämän leirin alussa ole ollut kovinkaan ruuhkainen.

Ratavuorojen saatavuudesta en osaa sanoa, mutta ainakin tälle ryhmälle tuntui järjestyvät helposti.

Jäätikölle meno alkaa Innerfragantista junalla, joka kulkee tunnelissa n. 1.000 m korkeuseron ja kestää arviolta 10 minuuttia. Junia on kaksi, joten ne kohtaavat toisensa ohittaen puolessa välissä. Ajofrekvenssi sesongin ulkopuolelta on kahdesti tunnissa.



Gletschermühle

Miss Rossignol

Tämänkertainen majapaikkamme valittiin oikeastaan melko sattumalta. Aiemmin vieraillun Sporthotellin sijaan majoituimme Hotel Gletschermühleen, jonka puolihoito oli erittäin hyvä hinta-laatu -suhteella mitattuna. Majoitukseemme olemme siis ollee tyytyväisiä.



Uudet puikat sisäänajossa

Aina ei kuitenkaan säät suosi, joten tänään maanantaina 30.9. kävimme hissiasemalla toteaksemme vain, ettei pääsyä jäätikölle ole kellään. Ei edes Ruotsin ja Itävallan joukkueilla. Ruotsin joukkueessa tuli paikalle eräs Frida HD, joka on tainnut Cupinkin puolella tainnut kympin sakkiin useammin kolkutella. Miellyttävän ja ystävällisen tuntuinen urheilija, joka teki tuttavuutta tehotytöjemme kanssa - Absolut 

Tytöt junamatkalla ylös

 Vaikkei lapsilla maajoukkuetta olekaan, niin ainahan ajatuksella voi leikitellä. Leirimme viikonloppuvahvistus Miro pukeutunut E:n tavoin edustusasuihin. Lähdetietoja ei paljasteta.



Paikalliset katselivat ohimeneviä kuivatreeniläisiä

Leiritykset 2013 - rel. 0.2

Kohta alkaa olla aika tarkistaa siteet ja kanttien terävyys. Tai ainakin vartin päästä lähdettävä Jarin pajalle Atomiceihin siteitä asentamaan.

Viimeisistä laskuista sinällään mainolta leiriltä Uumajalaisten kanssa onkin jo toista kuukautta. Erittäin inspiroivaa valmennusta ja toivottavasti myös tulevaisuuden yhteistyötä. Omalla tiimillä olisikin helppoa yhdistellä treenaust. Kom igen - vi tackar! Jostain syntyy uuden kokeilun ja kannustamisen ilmapiiri toisin kuin Pohjoisessa, jossa kateus on kiimaakin suurempi voimavara.

Sinällään SnowArena Druskininkaissa on myös kehittynyt ja palvelee nykyään myös ratalaskijoita, ainakin alppikouluun asti.

SnowArena - oikeapuoli ratalaskijoille, keskellä vapaata ja parkki

Italialainen ekspertti kävi...

Sama kuka niitä keppejä poraa - terv. hiihtoliitto

Majapaikkamme toimii mainiosti, Kestutis katsoo, että hommat hoituu eikä ulkopuolisia käy koputtelemassa.

Junnut tulevat syksyn aikana uudelleen Liettuan kylpyläkaupunkiin, ja tässä kohtaa siirrytään käytäntöön, missä vanhemmat jakavat huoltajuutta, kiitos Harri.

Mutta sitä ennen suunniteltiin laskettavan jäätiköillä; ensin Mölltaliin Billin ja Saran kanssa, joiden yhtälailla positiivinen seura inspiroi eteenpäin. Kuulepahan samalla maajoukkueen sisäpiirijuorut - tietäisittepä vaan..

Itse pidän järkevänä sitä, ettei leirien välinen aika jää liian pitkäksi, joten Mölltalin jälkeen kouluviikko ja uudelleen 'toiviomatkalle' Tuxiin. Jälleen osaavaa seuravalmennusta tarjolla, joskin iso osallistujajoukko ehkä hieman arveluttaa yksilöllisyyden ja nousujohteisuuden näkökulmasta. Mutta parempi ehkä näin, tai en minä tiedä... Tuxin majapaikkaa ei julkisteta, kell' onni on, se onnen kätkeköön, vaikkakin Jamoa saattaa kismittää...

Alppilukiot ja taidot ennen sitä...

on ollut aktiivisen keskustelun aiheena samoin kuin seuratoiminta ja tyttöjen alppihiihtopolku, mutta tämä blogi ei niistä raportoi. Täällä keskitytään fiilistelemään ja luomaan maininkia meidän touhuista ja touhuiluista.

Sen sijaan muutaman viikon päästä katse etelään päin

Samasta paikasta muuten naapureidemme treenivideo blogin loppuosassa