lauantai 25. joulukuuta 2010

Pitäisikö lahjakkuuden käsite poistaa?

Pitäisi - lahjakkuus on siis tahtotila tehdä tiettyjä asioita. Lahjakkuuden yleisesti ymmärretty merkitys liittyy nopeaan omaksumiseen ja kykyyn tehdä uusia asioita nopealla omaksumisella. Itse korvaisin lahjakkuuden kypsyysasteella - joku on riittävän kypsä tekemään tiettyja asioita, esim. laskemaan leikkaavalla käännöksellä. Hyvä artikkeli lahjakkuuden käsitteestä taisi olla Edge -lehdessä, jossa myös paljastettiin lahjakkuuden kaava:

Lahjakkuus = 2 * 1,5 * 6 * 50 * 10

Tuolla kaavalla tulisi nousta korkealle harrastuksessa. Tätä kaavaa on noudattanut esimerkiksi Tiger Woods, joka jo teini-iällä nousi golfarina korkealle. Kaava siis tarkoittaa kahta harjoitetta päivässä kuutena päivänä viikossa kymmenen vuoden ajan...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Post Salla

Kauden leiritykset jatkuvat vahvana, näistä hyvä koonti myös sivuiltamme:
Leirikausi taittuu kisakaudeksi


Oli ylellistä saada kokonainen hiihtokeskus lähestulkoon omaan käyttöön. Lisäksemme paikalla olisi parin turistin lisäksi GrIFK:n mastereita parina päivänä. Nuoremmat keskittyivät runsaaseen vapaalaskuun ja vanhemmat Audi-ikäiset vapaalaskun ja puikan tekniikkakepeillä jälkeen suurpuikkaradalle.

Sallan rinteet puoltavat hienosti suurpujottelutekniikan ja ratalaskun treenausta. Rinteet ovat riittävän pitkiä ja pudottavia. Erityisiksi ne muodostuvat runsaiden kumpujen vuoksi, jolloin radanmerkkauksella voidaan muuttaa huomattavasti vaikeutta. Laskijan tulee siis lukea rata ja pinnanmuodot erityisen hyvin, koska ajolinjan ja kummun ylityksen tulee olla synkronissa.

Samalla havaittiin kehittämiskohteet talvelle: aiempaa aktiivisempaa laskemista ja paineen tuottamista portille ja siitä eteenpäin - siinä siis Erikan keskeisin kehittämiskohde. Petskulla puikka toimii, joten nyt suurpuikan kautta samaa leikkaavuutta lisää.

maanantai 29. marraskuuta 2010

In the middle of Snowhere, where every turn is a sign of fear

Seuraava rypistys on taas matkan takana - paikassa, jossa ainakin meidän sakkimme viihtyy. Jotain maagista on siis Sallassa, itärajan kunnassa ja pakkasennätysten Eldoradossa, Naruskassa. Suomen yhdessä parhaimmista laskukohteista - huom sanamuoto, täällä ei turisti laske kuuden minttukaakaon jälkeen jälkikasvun päälle eikä hissijonoja juurikaan tunneta.

Vuosi sitten valmistauduimme pikkujunnujen SM-kisoihin juuri Sallassa, jossa Erika kehitti mahtavan suurpuikkakunnon. Sillä treenivauhdilla olisi isompien tyttöjenkin sarjassa oltu palkinnoilla.

Toinen hauska anekdootti Sallaan liittyy suksien huoltoon. Sallassa laskettiin tuolloin nopeuslaskun Eurooppa-cuppia, lajia, joka oli kuuminta hottia 80-luvulla. Itsellä oli pääasiassa ilo laittaa suksia yhdessä Ruotsin joukkueen kanssa rinta rinnan 124 cm puikkasuksea ja 242 cm:n sukkapuikkoa (lue=nopeuslaskusuksi). Sukkapuikko vertailu herätti hilpeyttä, mutta kuitti tuli suoraan vastaan:'Every Turn is a Sign of Fear!'

torstai 18. marraskuuta 2010

Rukan avajaiset

Muiden juhliessa avajaisia tai seuraamassa puikkacupin avajaisia Levillä, junnuporukkamme piti tiiviin vapaalaskuleirin Rukalla. Tarkoituksena oli puikkasuksella hakea tuntumaa ja leikkaavaa käännöstä tulevaa talvea ajatellen. Tavoitteeseen onnistuttiin, kaikkien lasku koheni silmissä.

Hyvää oli myös se, ettei lähdetty liian vaikeaan rinteeseen ja kovaan vauhtiin, vaan peruslaskusta pyrittiin karsimaan virheitä ja saamaan painetta suksen kärkeen.
Tästä onkin sitten hyvä suunnata kohti seuraavia leirityksiä - seuraavana on vuorossa suurpuikkaleiri Sallassa. Luultavimmin aloitetaan suurpuikkavapaalla ja siirrytään baanalle. Audi-ikäiset P mukaanlukien aloittaa suoraan tekniikkaradalla - pyrkien kuitenkin varomaan liiallista kepin juureen laskua.

Salla on muutenkin hyvän fiiliksen paikka - erämaan tuntua, ruuhkattomat mäet ja muutenkin leppoisaa eloa.

Tux II

Seuran järjestämä Hintertuxin leiri lokakuun lopulla (vko 43) onnistui järjestelyiltään mainiosta. Majoitus oli mainio - voin vain suositella Landhaus Gudrunia järjestelyistä ja lämpimästä vastaanotosta, puhumattakaan Gudrun aamiaisista, todellista asiakaslähtöisyyttä.

Ennakkoon meitä oli varoiteltu ratavuorojen saamisen vaikeudesta. Kuri on tiukkaa saksankielisellä alueella eikä säätämistä sallita. Olin kuitenkin hyvissä ajoin informoinut hissiyhtiötä ja rinnepäällikköä vierailustamme sekä toimittanut leirisuunnitelman (saksaksi). Meille kaikki siis järjestyi hyvin.


Leirin aloitus tapahtui vapaalaskulla - tavoitteena saada hyviä käännöksiä ja tuntumaa sukselle. Seuraavan päivän sankka sumu muutti laskemisen hieman vaaralliseksikin. Näkyvyyden ollessa n 20 m on jäätiköllä oltava erityisen varovainen. E eksyi sumussa, mutta neuvokkaasta löysi takaisin oikealle polulle - säikähdys oli melkoinen ja pieni paniikki iski puseroon.


 
Sankkaa sumua seurasi todellinen lumimyrsky - Schnee Chaos in Tirol - kirjoittivat lehdet. Ylös tuli n. 80 cm lunta ja alas laaksoonkin n. 20 cm. Ohjelmassa ollut loivemman rinteen vapaalasku- ja ratatreeni jouduttiin perumaan. Pakollinen lepopäivä aikaistui ja muutti muotoaan uintireissuksi Mayrhofeniin ja lumessa telmimiseen...

Koska luntu tosiaan tuli mittavasti jäätikölle eikä rinteitä voitu ajaa, pääsivät juniorit kokemaan jotain uutta. Merkityillä rinteillä n. 70 cm syvää lunta kisapuikkareilla - kokemus, joka varmasti jää mieleen. Laskeminen syvässä lumessa on raskasta, mutta varmasti kehittää suksella oloa.

Runsaan lumentulon toinen haittapuoli tuli esiin siinä, että ratapohjat muuttuivat pehmeiksi. Niinpä kahtena seuraavana päivänä rata meni kuopalle melko nopeasti. Lisäksi pienimmille laskijoille rata oli ehkä liian vaativassa paikassa.


HySS team - Hintertux 2010 - tauko takana, päivän 2.treeni edessä

Säille siis ei voitu mitään, mutta reissu oli upea ja järjestelyt toimivat mainiosti. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä kohti seuraavia leirityksiä Rukalle ja Sallaan...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Leirien jälkeen - Bye Tux

Tehotytöt kävivät syyskuun lopulla pikaisella leirillä Hintertuxissa osana toisen seuran pidempää leiriä. Muiden laskettua edeltävän viikon tekniikka- ja rataharjoitteita, pääsivät tytöt suoraan baanalle Super-G:tä laskemaan.

Hintertux - syyskuu 2010

Suurpuikkareilla laskien kyyti on hieman kylmää, joten seuraavaksi päiväksi tarvittiin lainaan pidemmät sukset, kellolla mitaten meni kuitenkin kohtuullisesti.

Leiripäivät ovat tyypillisesti tiiviitä. Myös täällä noustiin aikaisin, jotta päästiin ala-aseman ryysikseen ajoissa ja siten aloittamaan harjoitteet jäätiköllä ajoissa. Leirin paras anti oli luultavimmin lumituntuman hakeminen ja ratalaskun perusteiden ylläpitäminen, kovin paljoa uutta ja suurta toistomäärää ei haettu tältä.

Meidän majoituksessa oli tällä kertaa puolihoito, joten saatoimme nauttia valmiin pöydän eduista ja iltapäivän uima-altaan käytöstä. Myöskin säät suosivat tätä leiritystä - ylhäällä pikkupakkanen ja kova rinne - alhaalla laaksossa lähes kesäiset säät.








sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Taas pakataan ...

Loppuviikosta on lähtö leirille Hintertuxiin - ainakin tällä hetkellä lunta dumppaa todenteolla. Taitaa siis olla aika purkaa trampoliini pihalta.

Ainakin seuraava tarvikkeisto tulisi pakattavaksi:
- porat
- vääntimet
- radiopuhelimet
- sukset + sauvat (6 paria)
- monot
- kypärät + leukasuojat
- lasit
- sääri- käsisuojat
- aurinkorasvaa
- termospullo
- sykäpuvut
- sukkia
- villaiset alusasut
- aurinkolasit
- hanskat
- lenkkitossut
- uima-asut
- DVD-player
- pusakat
- reput

Jep - näillä mennään...

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kuinka paljon liikuntaa?

Mikä on oikea määrä liikuntaa alppihiihtäjälle kuivatreenikaudella? Mitä pitäisi tehdä ja miten harjoitella? Mikä on levon suhde?

Monia ajatuksia esitetään lähtien tilastollisista analyyseistä lapsuusvuosilta huipulle, puhutaan vaadittavista määristä käännöksiä ja tunneista tehtyjä harjoitteita. Verrataan tehtyjä tunteja suhteessa analyyttiseen malliin ja lasketaan harjoitevajetta. Varmasti totta, ja tilastollisesti osoitettavissa.


Itse uskon kuitenkin erityisesti nuorempien kohdalla hyvin monipuoliseen liikuntaan ja erityisesti koordinaatiota (ts. hermoratoja luovia) kehittävien harjoitteiden voimaan. Tämä erityisesti siksi, että nykylapsuudessa perinteisen kiipeilyt ja fyysinen työnteko on vähäistä.

Loistavia harjoitteita tähän ovat kaikki sellaiset liikkeet ja liikesarjat, jotka ovat uusia ja siten hermoratoja yhdisteleviä.


Uskon esimerkiksi kori- ja jalkapallon olevan hyviä - samoin voimistelun, jopa kävelyharjoitteilla voidaan tätä tehdä. Fyysisiä ominaisuuksia kehittävät erilaiset loikkaharjoitteet, tasapainoharjoitteet ja rullaluistimilla tapahtuva harjoittelu. kts esim. Dryland training for Alpine skiers

Alppihiihtäjän tavoitteena ei ole kehittää isoa habaa tai välttämättä täydellistä six packia, reisiin tulee voimaa joka tapauksessa. Joku onkin väittänyt, että suuri muskulaarinen lihasvoima (iso haba) on dynaamisen liikeen kannalta mahdollisesti haitallinen. Sen sijaan nopeus- ja tasapainolihasten hallinta ja vahvuus tarvitaan. Fysiikkatreenauksen tavoitteena on tuottaa tämän kaltaista liikevoimaa, kaveri oli muuten treenaamassa vieressä pari viikkoa sitten ... Vapaasti katsellen näyttää tältä ...Vapaata ja rataa

Eräs pieni tyttö leikki alle kaksivuotiaana omia tanssejaan ja niiden vauhdikkaita esityksiä, jopa niin, että ensimmäisen luumurtumat tuli sivuittain liikkeessä käsitaputellessa 3-vuotiaana. Pääsipä tuolloin ensimmäisen kerran myös rinteeseen Himoksella käsipaketissa...


Miltäs näytti viikon harjoitteet? Harjoituspäiväkirjaa vielä toistaisesti pitämättä näytti tältä:
- perjantai - saliharjoitus - sählyä, loikkia, trampoliinia, hyppyjä ohjatusti
- lauantai - kevyt patikointi 2 tuntia
- sunnuntai - jalkapalloturnaus - 3 matsia (tappio Nummelalle, tasan Vantaan kanssa ja voitto GrIFK:sta)
- maanantai - sauvarinneharjoitus (kevyt lenkki 1 km, sauvarinnettä kävellen ylös ja hölkäten alas, sauvarinnejuoksua spurtteina ja lopuksi sauvakävely, pieni futis ja sen jälkeen kavereiden kanssa riehumiset lavoilta hypellen
- tiistaina - Nopeusharjoitus - spurtteja ja drilleja
- keskiviikkona - futisseuran treenit - lämmittely, palloharjoitteita, liikuntaharjoitteita ja venyttely. Illalla kotipihalla loikkia ja yksipyöräisellä ajoa tai rulliksilla pujottelua
- torstai - shoppailua äitin kanssa ja NHL-matsia isin kanssa

Riittääkö? Tekevätkö muut paljon enemmän ja hienommin? Ehkä, ehkä ei...

torstai 30. syyskuuta 2010

Kuinka paljon treeniä lumella ennen varsinaista kautta?

Siinäpä kysymys!

Vastausta tuskin on. Reilua leiritystä elo-marraskuun aikana puoltavat runsasta lumellaoloa perusvalmiuksien lisäämisellä/ylläpitämisellä ja mahdollisen harjoitteluvajeen minimoimisella tulevia aikoja ajatellen. Lisäksi sitä puolletaan uuden laskutekniikan sisäänajon vuoksi.

Mustanaamio & leiriryhmä

On kuitenkin toisenlaisia ajatuksia. Itselle tämä valkeni juteltuani ruotsalaisen ystäväni kanssa, jonka jälkipolvi on Ruotsin ehdotonta huippua 15-ikäisissä. Heillä ensimmäinen lumileiri tulee vasta lokakuun lopussa. Ajatuksena on siis kehittää muuna aikana fyysisiä ja liikunnallisia valmiuksia sekä ladata halua varsinaiseen laskukauteen. Samalla tarkoituksena on siirtyä laatutreeneihin jokaisessa lumiharjoituksessa.

Mitä mieltä minä olen? En tiedä - arvelen, että jokaisen on tärkeä löytää oma tiensä...

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

De e vinter nu!

Nyt on ensimmäinen leiri syksyltä takana. Säät suosivat pikaista vierailuamme Hintertuxissa Slalom-Seuran kanssa laskiessa - 4 päivää täyttä auringon paistetta. Oli miellyttävää ylhäältä pakkasesta saapua iltapäiväksi nauttimaan välipalaa terassille aurinkoon.

Koska tulimme keskelle leiritystä, oli valtaosalla laskijoista takanaan viikko tekniikan ja vapaalaskun harjoittelua uuden suoraviivaisemman käännöksen pohjalta Bill Slivnikin valvonnassa. Tytöt tulivat siis keskelle ratalaskua ja aloittivat suoraan Super-G:llä pitkällä, muttei liian vauhdikkaalla radalla. Kokeilu tuli kalliiksi - sp-suksi ei ole tehty superiin ja toimii aivan liian leikkaavasti eikä siedä tärinää.

Super-G:n jälkeen päästiin laskemaan suurpuikkaa Gefronene Wandin puolelle - viereisellä radalla laskivat ehkä joidenkin tuntemat K.Palander, M.Sandell ja A.Romar Janesz Slivnikin johdolla. Tällä hetkellä en sijoita Söldenin kisaan rahojani...


Erika sp:tä (kuva: Anssi Piirainen)

 Jäätiköllä harjoittelussa on syytä keskittyä laatuharjoitteisiin, koska toistojen määrä on rajattu johtuen mm. korkeasta ilmanalasta ja toisaalta pitkistäkin hissimatkoista. Laskijamme laskivat siis lähes puhtaasti radalla ja paljon myös kellojen kanssa. Ajat paranivat toistojen myötä.

torstai 16. syyskuuta 2010

Pakkaaminen ...

Kysypä aktiivisilta alppihiihtäjiltä, mikä lajin parissa on raskainta. Tai juniorien osalta heidän vanhemmiltaan. Vastaus on useimmiten - Pakkaaminen! Onko kaikki tarvittava mukana varmasti, onkohan kuitenkin tullut liikaa mukaan. Missä ovat varahanskat? Tarvitaanko kasvosuojaa? Jäivätkö sauvat pikku-Kallen vanhemmille keväällä?

Ja kun kamat ovat kasassa, alkaa pohtiminen, mihin kaikkeen nämä voi tuntea. Ja sitten homma vasta kalliiksi menee - auton upgrade tilavampaan.

Nyt on siis taas aika ryhtyä kasaamaan teho-tyttöjen tarvitsemaa varustusta - ainakin seuraavat tarvitaan:
- Sp- ja pujottelusukset
- Sp- ja pujottelusauvat
- Sp- ja puikkakypärä (leukasuojaa en ryhdy ruuvailemaan jäätiköllä)
- alusasut
- fleece
- softshell
- Sykäpuku
- Shortsit
- Monot
- Lasit (3 kpl)
- Hanskat 2 paria
- lenkkarit
- verkkarit
- tuulipuku
- uima-asu
- viilat (hieno + timantti)
- voiteet
- stoppereiden pitämiseen kumilenksut
- polkkarit
- käsivarsisuojat
- juomapullot
- eväspaketti
- aurinko- ja huulirasvat

Tulikohan kaikki tarpeellinen mukaan? Mitäköhän vois jättää pois?

lauantai 11. syyskuuta 2010

Leiritykset alkuun...

Muihin lajeihin ja niitä harrastaviin normaaleihin ihmisiin suhteuttaen alppihiihto ja -hiihtäjät ovat oma rotunsa - normaaleissa lajeissa normaalit ihmiset käyvät töissä, kouluissa, kuka missäkin, ja palaavat askareidensä jälkeen harrastuksen pariin. Hiihtoniilot tekevät toki tätäkin, mutta leimallista on leirittäminen. Leireillä voidaan keskittyä tekemään laadukkaita harjoitteita useasti päivässä, tiimiytymään, pitämään hauskaa... Päivät ovat tiiviitä ja täyttyvät harjoittelun lisäksi ruokahuollosta ja varusteiden huoltamisesta.


Meidän osalta ensimmäinen suksituntumaa hakeva leiri oli tarkoitus järjestää heinäkuussa Norjassa, Galdhõpiggenin jäätiköllä, Juvasshyttanilla. Karavaanin matkatessa kohti Norjan rajaa saimme tiedon, että sateiden ja lämpimien säiden vuoksi lumitilanne oli erityisen huono. Lisäksi jäätikkölle oli muodostunut vaarallisia railoja. Karlskogan McDonals muodosti komentokeskuksen, missä tilannearvion ja kymmenien soittojen jälkeen suunnattiin kohti Saksaa, Wittenburgia.


Spacecrew ready for lift-off                                           Another day at the office!


Wittenburgin halli (http://www.alpincenter.de/) on kuin tehty joukkueille - tarjolla on täysihoitoa ja ideaaliset olosuhteet isoille toistomäärille. Fiilis oli muutenkin erikoinen - ulkona +35 C, sisällä -3. Muutoin paikkakunta vastaa käsitystä itä-saksalaisesta pikkukaupungista.

Meidän juunnujemme lisäksi samaan aikaan treenasivat vieressä Italian maajoukkueen laskijat - aivan samoja suksiharjoitteita tekivät niin Manfred Mölgl, Giuliano Razzoli, Denise Karbon ja Peter Fill kuin meidän junnummekin. Iso ero oli kuitenkin huoltotoiminnassa - meidän suksihuoltopisteemme vastasi lähinnä sirkus Finlandiaa, kun Italian poikien huoltajien puoliautomaattinen tehdas vastasi kliinisyydeltään pikkukaupungin tervyeskeskuksen leikkaussalia. Meidän lähtiessä saapui DSV:n porukka - jos vielä hienommilla autoilla ja huoltologistiikalla. Suomen maajoukkuekin suunnitteli tuloa, mutta rahanpuutteen takia joutuivat perumaan (så ryktet går...).

Nyt kesätauon jälkeen on siis leiritys polkaistu liikkeelle - pienimmät suuntasivat jo perinteiseksi muodostuneelle fysiikkatestileirille Mäntyharjulle, camp Mikko. Luvassa kuntotestiä, nopeustreenejä ja hauskanpitoa saunomisen ja veneilyn muodossa.


Efter camp Mäntyharju följar lägerskolan i Dragsfjärd. Pojkarna har planerat allt möjligt roligt att göra.... Får se vad som händer. I alla fall, Kalle Anka ska följa.

Taalintehtaan leirin aikaan team tehotytöt suuntaa kohti Zillertalia kohti Tukkesia, josta kerroinkin edellisessä blogissa. Luvassa tiivistä treenaamista korkeassa ilmanalassa. Leiriohjelma on pääpiirteissään seuraava:
- herätys 7.00
- punnitus ja tarvittaessa lisänesteytys
- aamulenkki / päivä käyntiin vireystason nostolla
- aamupala 7.30
- hissille 8.15
- kolme hissiä ylös (hississä kamat kiinni, aurinkorasvat naamaan), yläasemalla venyttely
- vapaalaskut ja baanalle
- välipala ja tauko n. klo 10.30
- toinen treeni n. klo 11
- lounas Fernerhausissa tai Sommerbergissa klo 13
- alas kylään
- vapaa-aikaa ja välipala
- iltapäivän kuivatreeni
- uimaan / leikkimään
- illallinen
- nukkumaan 21.30/22.00

Tuohon aikatauluun täytyy sponsorin, autokuskin, suksihuoltajan ja keppineekerin suhteuttaa tekeminen. Sukset harjataan ja vedetään timantilla tai sitten tehdään täydellisempi huolto voiteluineen ja teroittamiseen.


Hektistä - ehkä, mutta niin tekemisen makuista täyttä elämää...

torstai 9. syyskuuta 2010

Tux, Tux - Hintertux - Schifahrn kann Mann da immer!

Im Hintertux auf die beidem Putz - auf Sommer oder auf Winter
Tux, Tux, Hintertux - Schifahrn kann Mann da immer!
(Helmut aus Mallorca)

Pieni laakso Zillertalin perässä kerää syksyisin suuren määrän alppijoukkueita hakemaan suksituntumaa ja laskemaan rataa vaihtelevissa olosuhteissa - pehmeästä sohjosta aina täydelliseen puuteripäivään. Talvella Zillertalin laakso täyttyy iloisista (erityisesti hollantilaisista) turisteista, jotka nauttivat talvilomiansa, kunnes toukokuussa alppijoukkueet tulevat uudelleen paikalle testaamaan välineitään ja hakemaan uusia oppia. Toukokuun lopussa todistin Ivica Kostelicin vetävän vain pari testilaskua uusilla kamoilla - pappa Kostelicin ahavoituneen ulkoilmaihmisen valvonnassa.

Jokin Hintertuxista kuitenkin tekee erityisen. Ehkä se tunnelma, jonka kokee aamulla herättyä ja avattua ikkunan ja vedettyä raikasta alppi-ilmaa...

Tai ehkäpä laskupäivän jälkeen Hotel Vier Jahreszeitenin nuotiotulen ääressä pienessä kylässä nautittu palauttava ('a nice cup of Jägertee would go down just nicely right about now')  tai ehkä tieto, että alppihiihdon historian aikana täällä on treenattu ja rajusti. Sama fiilis tulee, hassua kyllä, myös ruuhkaisessa ja kansainvälisessä St.Antonissa, joka on hiihtoscenellä toisella laidalla - tieto siitä, että niillä vuorilla on laskettu jo toistasataa vuotta. Hetken aikaa oltiin jopa Ski Club Arlbergissa...

Bloggaaminen aloitettu

Tämän blogin tarkoitus on kertoa kiehtovasta harrastuksesta omasta näkövinkkelistämme. Näkökulma on junioreiden alppihiihtoharrastus ja sen kiehtova maailma. Mielipiteet ja kommentit ovat omiani/omiamme ja kertovat täysin subjektiivisesti harrastuksestamme ja ehkä myös elämäntavastamme.

Toivon tovereiden viihtyvän blogin parissa ja kommentoivan samassa hengessä positiivisesti.

Kesähelteet alkavat olla pikkuhiljaa takana ja samalla ajatukset siirtyvät kohti lumisia vuoria.

Kaikilla meillä on tiettyjä paikkoja, joihin aika ajoin tulee palattua retriitin omaisesti. Itselleni ensimmäinen kokemus isoihin mäkiin alpeilla tapahtui -80 -luvulla, mutta varsinaisesti ensi tapaaminen tämän kohteen osalta tapahtui n. 15 vuotta sitten. Niinpä on ollut osittain surullistakin nähdä, kuinka jäätikkö on tässä ajassa vetäytynyt useita kymmeniä metrejä, kuutioista puhumattakaan.

Tähän paikkaan kuitenkin ollaan lähdössä kohtapuolin...